On miljoona päivää kun kirjoitin tätä viimeksi. Nyt kuitenkin löysin tämän, ja halusin kirjoittaa. Vaikka olisi maileja kirjoitettavana, niin haluan silti ainakin muutaman lauseen kirjoittaa tänne. Kirjoittaisin päiväkirjaa käsin, mutta veivät multa pois kaikki kynät yms. Miksi? siksi koska revin ranteita auki korvakorun koukulla. Siis korvakorun koukulla, ihan totta. Ja tuli vertakin aika paljon. Ei tietenkään tikkejä, mutta side käteen. Säälittävää tavallaan, mutta tunsin hetken olevani elossa. pienen hetken.

Olen siis taas viisykösellä. Vaihteeksi, onhan tässä mennytkin aikaa kun täällä viimeksi olin. Mulla tuntuu vaan olevan vaikeampaa kuin vähään aikaan, tuntuu että harhat puskee päälle joka ilmansuunnasta, ja tunnen myös että ne ovat todellisia. Lisäksi syytän itseäni ihan kaikesta mahdollisesta. Alkaen koulukiusauksesta, siirtyen sitä kautta raiskauksiin, ja sitten kaikkiin ihmissuhdeongelmiin. Ja kaikesta siltä väliltä. Olo on hirveä, mutta en saa kyyneltäkään tulemaan.

En ymmärrä itseäni. En sitten millään.

Enkä edes jaksa kirjoittaa.