(np. type o negative - my girlfriend's girlfriend)

välillä  tuntuu että omassa elämässä ei nämä ongelmat ole edes kovin todellisia, ei varsinkaan tässä vaiheessa kun vaihe on suhteellisen hyvä. ihmisillä on ihan todella suuria ongelmia, ei ala erittelemään kovin tarkasti kuitenkaan niitä. sanotaanko näin että ihmissuhdeongelmia, ja pahempaakin. ongelmia jotka koskaan ei mua kovin pahasti ole vaivanneet. mutta kaikkihan on suhteellista, eikö niin? jollakin voi pienikin asia romuttaa päivän, pidemmänkin ajan, ihan täysin, joillakin taas vaan suuret asiat vaikuttaa.

(np. my dying bride - for my fallen angel)

biisi joka tuo niiiin paljon muistoja, biisi jota ei voi kuunnella edes haikeasti hymyillen. niin monessa tilanteessa tätä kuunnellut, mikään niistä ei tuo hymyä huulille. Kysymys ehkä onkin että miksi tätä kuuntelen. no, muistot pitää ottaa vastaan, oli ne pahoja tai hyviä. muistoja pitäisi osata käsitellä, olivat ne sitten pahoja tai hyviä. sitä en vielä osaa, en ole ollenkaan varma osaanko ihan täysin koskaan. onko kukaan kuka ihan täysin jaksaa auttaa eteenpäin, tai jolle pystyisin ihan täysin uskoutumaan. ehkä - toivottavasti. toivottavasti sellainen ihminen tulee vielä eteen. tai ehkä on jo tullutkin, toivonpa.

reilun viikon päästä pääsen katsomaan siskoni lasta, aiheesta viidenteen. ihan pientä otusta, odotan sitä kovasti. nimiä on kovasti ehdoteltu, ja tuntuu aika ihmeelliseltä että joku antaa lapselleen nimeksi esim. motteri. :) ja tämä on sitten ihan totta. eniten tykkäisin ehkä itse, siis vakavasti puhuen, jiristä, mikosta, (yhdellä k:lla) tai pyrystä. sukunimi siis tulee olemaan lapsen isän mukainen. olen niin onnellinen täti, joka lapsen mummin kanssa ostelee ihan hupsuna kirppareilta vauvan vaatteita, ja odottaa että tulee aika jolloin pääsee ostamaan leluja, lukemaan satuja (päätimme lapsen mummin, siis äitini, kanssa paneutua nalle puhiin), ja muutenkin leikkimään vaikka mitä. ihanaa.